Jumala puhuu Turun murretta

Minervan Pöllö tavoitti Dilemma Ry:n uuden puheenjohtajan Johan Hietasen kantakapakastaan Aleksis K:sta. Haastattelijaa vastassa oli itsevarma ja sanavalmis filosofiruhtinas, jonka moottoriturpa ei säästele mitään eikä ketään.

Henri T. Hyvönen haastatteli.

Dilemmasta

HH: Miten päädyit Dilemmaan?

JH: Päädyin Dilemmaan vietettyäni teinivuoteni ajamalla puimuria ja ampumalla hirviä. 15-vuotiaana kyllästyin pillurallin ajamiseen mopolla, ja vetäydyin himaani lukemaan. Aloitin filosofiaan tutustumisen Nietzschestä ja Hegelistä.

Nietzschestä? Yllättävää.

Kyllä. Lähdin lukioon ja aloin vääntää sitä kamaa muuttuen ehdaksi burgeriksi (Eng. ”assburger” on halventava slangisana, joka viittaa Aspergerin syndroomaan. –Toim. huom.). Koin ongelmia sovittaa maskuliiniset intohimoni tähän kaikkeen. Pääsykokeisiin lukiessani olin kuitenkin jo todennut kaiken muun kuin teoreettisen filosofian täysin redundantiksi.

Oletko jo ehtinyt katua päätöstäsi ryhtyä Dilemman pj:ksi?

En. Se on vitun hieno duuni.

Miten Dilemma tulee muuttumaan vuonna 2014? Mikä tekee Hietasen hallituksen valtakaudesta erityisen?

Tämä on paska kysymys, johon on vaikea vastata. Ryhdyin puheenjohtajaksi, koska se on vain niin helvetin hienoa. Pidin siitä, että minut äänestettiin puheenjohtajaksi. Eihän minulla mitään helvetin filosofikuninkaan suunnitelmia ollut. Ihmiset jostain syystä silti halusivat juuri minut puheenjohtajaksi. Teen työtäni puheenjohtajana persoonallani. Vitun hauskaa on ainakin ollut ne puolitoista kuukautta, jotka nyt ovat hallituskautta takana.

Olet kuitenkin uhonnut ja huudellut kylillä kaikenlaista jo kauan ennen puheenjohtajan vaalia. Kai sinulta löytyy joku punch line lukijoiden iloksi.

Matti-Petteri Pöntiö (Dilemman puheenjohtaja vuodelta 2011) kyseli joskus viime vuoden vaalitentissä, miten Dilemman toimintaan saadaan uuden hallituksen myötä munaa. Kysymys toistui myös viime syksynä. Myöhemmin hän myönsi, että kysymys oli tänä vuonna täysin turha. Tapahtui mitä vaan, munaa siinä tulee olemaan.

19.1.2014 ravistelit konservatiivisimpia piirejä suosittamalla ravitsemusliike Aleksis K:ta Dilemman viralliseksi tapaamispaikaksi. Täällähän me nytkin istua nökötämme. Mikä on sinulle henkilökohtaisesti mieluisin AK-muisto?

Se sijoittuu hetkeen, jossa haastattelija itsekin oli paikalla. Toisella Pahoinvoinnin Piritoritourilla (Dilemma Ry:n perinteinen baarikierros itäisessä kantakaupungissa –Toim. huom.) joulukuun 1. päivänä 2012. Päädyimme lopulta Aleksis K:hon, josta matka jatkui Anni Tolvasen (Dilemman puheenjohtaja 2012) kämpille Pasilaan. Aamulla kiertueen loppuun asti selvinneet taistelijat hokivat minulle viiden tunnin ajan, että Johan Hietanen on maailman kovin jätkä. Lopulta itsekin hyväksyin tämän tosiasian.

En. Dilemman nettisivuilla julkaistussa tiedotteessasi viittasit järjestömme korkeimpaan

johtoportaaseen. Ketkä lasket tämän sisäpiirin jäseniksi?

Itseni.

Kirjoitanko sen pisteellä vai huutomerkillä?

Pisteellä. Voit vielä lisätä sulkuihin, että Joonas Martikainen (Minervan Pöllön entinen päätoimittaja) toimi julkaisutilanteessa sihteerinä.

Filosofiasta

Olet useissa tilanteissa ilmaissut inhosi ranskalaista fenomenologiaa kohtaan. Epäilet mannermaista filosofiaa. Kutsut itseäsi kovaksi loogikoksi. Olet Quinen linjoilla kieltäytyen tekemästä jyrkkää erottelua filosofian ja tieteen välille. Tiivistä muutamaan sanaan näkemyksesi filosofian nykytilasta ja sen asemasta paitsi tieteen kentällä, myös osana eurooppalaista nyky-yliopistoa. Onko olemassa jotain, mistä ihmisen ei filosofin roolissa pitäisi puhua?

Epäilykseni sellaisiin aloihin, kuin esimerkiksi Derridaan nojaava nykyfenomenologia, ei johdu siitä, etteivätkö kysymykset näillä aloilla olisi tärkeitä. Sama koskee eksistentialismia. Ne eivät kuitenkaan voi olla akateemisen filosofian tutkimuskohteita. Sellainen filosofia ei voi olla systematisoitua, eikä vertaisarviointikelpoista.

Eli sinun näkökulmastasi sellaista filosofiaa, jota ei tehdä tieteen metodein, ei yliopistoissa tarvita?

Se on oma kysymyksensä. Nietzscheä ja kumppaneita voidaan tutkia esimerkiksi kirjallisuudessa. Teoreettisessa filosofiassa tehty väitöskirja esimerkiksi Nietzschestä on kuitenkin hyvin kyseenalainen, koska se tulee tukeutumaan sellaiseen argumentaatioon, jonka rakennetta emme voi askel askeleelta seurata.

Otit myös puheeksi filosofian nykytilan. Koen siihen liittyvät kysymykset tässä yhteydessä erikoisiksi, koska olen opiskellut filosofiaa vasta vajaat kymmenen vuotta.

Eikö se ole erittäin hyvä kysymys niin kovaääniselle miehelle kuin Johan Hietanen?

Lienen ansainnut sen ulosannillani.

Ehdottomasti.

Olisin halunnut suomalaisen filosofian palaavan 1900-luvun alkuun ja loogisen empirismin jälkimaininkeihin. Silloin filosofia oli hyvin analyyttistä ja reflektiivistä. Nykyfilosofiaan on tullut kaikenlaisia rönsyjä. Asenne filosofian tekoon on liberaalimpi. Esimerkiksi teoreettisen filosofian oppiaineesta on nimiä mainitsematta tullut joitain sellaisia väitöskirjoja, jotka olisivat saaneet jäädä tekemättä. Nähdäkseni mielekkäillä tutkimuskohteilla on tällä hetkellä kuitenkin riittävästi resursseja käytössään.

Kaiken tieteen tulee liittyä konkretiaan. Haastan kaikki pohtimaan, millä perusteilla esimerkiksi logiikka ei olisi tiedettä. Logiikasta ei voida puhua empiirisesti, mutta se on silti redundanttia. Fregen predikaattilogiikan aksiomatisoinnin jälkeen ei voi mielekkäästi väittää, etteikö filosofiassa edistyttäisi ja saavutettaisi vastauksia. Villistä mannermaisesta filosofoinnista nämä elementit puuttuvat.

Ennen kuin voi olla filosofi, täytyy olla ihminen.Sitaatti on useimmiten tavattu laittaa Wittgensteinin suuhun, mutta haastattelijan kieli- ja tiedonhakutaidot eivät tuottaneet tulosta kuuluisan väitteen todentamisessa.

Nähdäkseni tämä on ollut enimmäkseen yksi Henri T. Hyvösen lentävistä lauseista.

Se lienee mahdollista. Koska Euroopassa ei ole vään aikaan sodittu ja Wittgensteinkin on pukannut koiranputkea jo yli kuusikymmentä vuotta, on joku keksinyt ryhtyä etsimään myrskyn silmässä olon elämystä psykoaktiivisten aineiden avulla; helsinkiläisten filosofian opiskelijoiden puheessa ja teoissa korostuu usein päihteiden käyttö. Mitä muun muassa Dilemman sähköpostilistalla viljelty käsite pahoinvointisinulle merkitsee? Mikä rooli sillä on filosofin elämässä tai filosofian teossa?

Erittäin hyvä kysymys. Pahoinvointi on äärimmäisen tärkeää, jotta ihminen voi millään tavoin reflektoida elämäänsä. Jos ihminen ei kykene ymmärtämään sitä, mitä pahoinvointi aktuaalisesti on, eikä kykene pahoinvointinsa jäsentelemiseen, on vaikea nähdä miten hän kykenisi ymmärtämään mitään muutakaan omasta elämästään. En lähde tässä päihteiden käyttöön yleisesti. Useimpien päihteiden käyttö on nössöjen touhua. Mitä alkoholiin tulee, on sillä aikaansaatu pahoinvointi tila, jossa ymmärrämme asioita itsestämme ja kenties tajuamme, mitä haluamme elämältä ja millainen on asemamme sosiaalisissa suhteissa. Pahoinvointi on keskeistä sille, että voi käsittää oman paikkansa maailmassa.

Miten tällainen lebensphilosophie suhtautuu filosofiaan objektiivisena tieteenä?

Ihminen joka rajoittaa elämäänsä välttääkseen aktiivista pahoinvointia, eivät koskaan tule kykenemään sellaiseen reflektioon, jota filosofia tieteenä vaatii. Jos tekemäsi filosofian on tarkoitus merkitä kenellekään paskaakaan, sinun on pakko osata reflektio, johon liittyy itsensä altistaminen monille haitallisille vaikutteille. Tätä tarkoittaa ihmistyminen ennen filosofiaa. Filosofiaa ei voi tehdä Kaisan kellarista; siinä ei silloin ole mitään mielenkiintoista sisältöä kenellekään.

Sivumennen sanoen todettakoon, että istumme edelleen ravitsemusliike Aleksis K:ssa.

Maallisesta

Pukeutumisesi on useimmiten huoliteltua. Ilkeimmät sielut ovat puhuneet jopa dandyilystä” ja elostelusta. Mistä tämä Johan Hietasen tavaramerkki on saanut alkunsa?

Vastaus ei liene yksiselitteinen. Toisaalta ihmiset, jotka välttävät yksiselitteisiä vastauksia, ovat mielestäni eräänlaisia pelkureita. Pukeutumiseni on – ei täysin epäironinen – reaktio siihen, että ulkonäkö on tällaisessa ympäristössä täysin merkityksetöntä. Piirit, jotka kiinnittävät huomiota muuhunkin kuin sosiaaliseen statukseen ja valta-asemiin, eivät koskaan tule arvostamaan sitä. Ulkoinen tyyli on pelkkä kuriositeetti. Ulkonäön eteen voi käyttää aivan suunnattomat määrät fyffeä. Raha on niin pinnallinen konsepti, että sen käyttäminen pinnallisiin asioihin tuottaa tyydytystä.

Tupakoit ja syöt lihaa. Olenko oikeassa jos väitän, ettet koe katumusta tai häpeää näistä nautinnoista?

En missään nimessä.

Olet esittänyt ihailun ja tahtotilan kohti lihaksikasta rasvatonta mieskehoa. Mikä saa sinut lähtemään salille kerta kerran jälkeen? Miten muut elämäntapavalintasi sointuvat yhteen voimailuharrastuksen ja kehon jalostuspyrkimysten kanssa?

Yritämme kerta kerran jälkeen päästä järkeilyllä lihaksikkaan kehon tarpeesta eroon. Yritämme pakottaa itsemme ajattelemaan postmodernistisin tavoin kehostamme. On muka hienoa, että ihminen on sinut itsensä kanssa, ja että ulkonäöllä ei ole merkitystä. Tietyssä mielessä asia onkin näin. En arvioi ketään hänen hauiksensa koon perusteella. Lopulta meidän on kuitenkin huomattava, että iso hauis ja matala rasvaprosentti ovat vitun hienoja asioita. Mikään poststrukturalistinen mussutus ei auta sinua tämän ylitse.

Sitten päästäänkin muihin elintapoihini. Nehän sopivat yhteen ihan vitun huonosti. On kuitenkin niin, etten kykenisi urheilemaan, jos en harrastaisi jotain tuhoavaa.

Kulttuurissamme vallitsee maallisten halujen ja askeettisen itsekurin kategorioiden välinen dikotomia. Onko niin, ettei elämä ainakaan sinun kohdallasi tyhjene näihin kategorioihin?

Die Hard -elokuvien sankari John McClane on samaan aikaan sekä rapajuoppo, että fyysisesti hyvin vaikuttava. Tällaisissa ideaaleissa ihminen rikkoo tällaisia fyysisen maailman rajoitteita yksinkertaisesti toteamalla, että ne eivät kiinnosta häntä vittuakaan. Tällaisessa piittaamattomuudessa on jotain hyvin romanttista.

Elät tunnetusti aktiivista heteroseksuaalista elämää, ja sinut saattaa useimmin tavata viehättävän naishenkilön seurasta. Millainen nainen on Johan Hietasen mieleen?

Pidän ällöttävänä ketä tahansa, joka lähtisi vastaamaan tähän kuvailemalla jonkinlaisen naisen. Sellainen jahti, jota heteroseksuaalinen mies harrastaa klubeilla ja bileissä, on perusluonteeltaan hyvin naturalistista touhua. Seksiin itseensä liittyy sellaista inhorealismia, josta en usko kenenkään oikeasti älykkään ihmisen saavan nautintoa. Kaikki eivät tietenkään ole tästä samaa mieltä; oman tapauksensa muodostavat ne, joiden alapää kutisee niin paljon, ettei normaalielämä ota ilman säännöllistä seksiä luonnistuakseen. Siinä kyse ei ole nautinnosta, vaan jonkinlaisen addiktion tyydyttämistä.

Unohdetaan ajatus minulle mieluisasta naisesta kokonaan. Kaikki minulle mieluisat ihmiset antavat minulle jonkinlaista haastetta. Vaikka siihen ei välttämättä liity eksplisiittistä seksuaalista viestiä, voin silti viettää mielenkiintoisen kontaktin jälkeen seuraavankin päivän miettien jännitettä, joka välillämme vallitsi. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Minun oli jonkin aikaa pakko elää sellaista inhorealistista elämää, johon liittyi alituinen naisten jahtaaminen; muutoin en voisi ymmärtää toisenlaista elämäntapaa. Se ei kuitenkaan voi aidosti tyydyttää keskivertoa älykkäämpää ihmistä.

Mielenkiintoinen suhtautuminen kysymykseen, jonka olin tarkoittanut lähinnä kevennykseksi.

Tämä oli minulle henkilökohtaisesti tärkeä kysymys.

Paitsi pukeutumiseen ja päihteisiin, olet kuuleman mukaan käyttänyt valtion takaamaa opintolainaa myös television ostoon. Tästä ratkaisusta moni talousneuvoja voisi olla eri mieltä, puhumattakaan telkkareiden valmistuksen ja niiden katsomisen vaikutuksista maailmaan ja ihmisiin. Huolehditko koskaan tulevaisuudesta: joko omasta, lastesi, läheistesi tai maailman? Podetko maailmantuskaa?

En.

Filosofin koulutus on muodikasta sanaa käyttääkseni generalistinen, eli sillä ei toisin sanoen tee työmarkkinoilla yhtään mitään ainakaan ilman hyviä sivuaineita, kontakteja ja omaa näkemystä. Mikä sinusta tulee isona?

Se, mikä minusta isona tulee, ei tule varmasti tyydyttämään minua lainkaan. Siitä murehtiminen on kuitenkin tällä hetkellä täysin naurettavaa. Ei voi aidosti keskittyä filosofian opintoihin ja intohimoihinsa filosofiassa, jos samalla miettii sitä, mitä tekee tulevaisuudessa opiskeltuaan vasta pari vuotta. Sellainen pohdiskelu on täysin epämielekästä.

Nähdäkseni tämä kytkeytyy taipumukseesi olla kokematta minkäänlaista maailmantuskaa.

Kyllä. Maailmantuska on tietenkin tässä rajattu käsite. ”Mihin tämä maailma on menossa?” –tyyppinen maailmantuska ei kuitenkaan kuulu omaan kokemukseeni.

Ennen haastattelua myönsit jättäneesi äänestämättä vaaleissa. Toivoitkin minun ottavan selvää poliittisesta vakaumuksestasi. Kokeillaan. Millaisessa yhteiskunnassa et ainakaan haluaisi elää?

Minun on mahdotonta jakaa tässä sellaista näkemystä, joka stimuloisi minua itseäni millään tavalla. En ainakaan haluaisi maailman ympärilläni pohjaavan pelkkään markkina-ajatteluun. Toisaalta en myöskään haluaisi elää post-rawlsilaisessa humanistisessa maailmassa, jossa ihmisille annettaisiin resursseja heidän omien toimintamahdollisuuksiensa tasaamiseksi. Esimerkiksi jollekin hirveälle burgerille (ks. assburger edellä) annettaisiin rahaa, jotta se selviäisi elämässä paremmin; suhtaudun kaikkeen tällaiseen hyvin skeptisesti. Toisaalta koen suurta ällötystä myös nozicklaista ajattelua kohtaan.

Olet siis jonkinlainen lame ass sosiaalidemokraatti?

Tuo ei missään nimessä pidä paikkaansa.

Olet jonkin sortin vaniljademokraatti?

Se voisi olla erittäin hyvä sana kuvaamaan minua. Kirjoita sinne, että olen ”vaniljademokraatti suklaakastikkeella”.

Tästä saammekin uuden aasinsillan pahoinvoinnin pariin. Tunnetko syrjäytyneitä ihmisiä? Millainen on syrjäytynyt ja mitkä ovat terveisesi Suomen syrjäytyneille? Onko filosofian opiskelijoiden joukossa syrjäytyneitä?

Luulen, että odotat minun vastaavan tähän jotain sen suuntaista kuin ”kasvattakaa pallit”?

En toki.

En tiedä, tulisiko vastauksen olla filosofinen. Toivon syrjäytyneiden ihmisten löytävän sellaisen ajatusrakennelman, jossa he sietävät elämäänsä. Dilemmassa – ainakaan hallituksessa 2014 – ei syrjäytyneitä ole. Jos olisi, se olisi heidän oma eksistentialistinen päätöksensä. Toisaalta sanoessani noin sysään vastuun syrjäytyneelle itselleen, ja tunnistan tässä ajatuksessa piilevät ongelmat.

Kysymykseen minut johdatteli edellä mainittu pahoinvointi, johon useinvalitettavasti myös allekirjoittaneen toimesta on liitetty kaikenlaisia päihteitä, halpoja asuinalueita ynnä muuta kärsimyksen glorifiointia. Miten suhtaudut hyvin ruokittuun pullamössöfilosofiin, joka vitosen tuopin ääressä puhuu syrjäytyneisyydestään?

Se on aivan saatanan tekopyhää! Se on aihe, josta minulla ei ole mitään oikeutta puhua, mutta puhunpa silti. Haistakaa. Täydellisten mulkkujen touhua.

Pyhästä

Lehden teemaan liittyen on esitettävä myös olennainen kysymys. Uskooko Johan Hietanen jumalaan? Millainen on Johan Hietasen jumala?

Toivon, että vastaukseni olisi mielenkiintoisempi. En usko jumalaan.

Entä millainen jumala Johan Hietanen olisi?

Hyvin huono. Käyttäisin kaiken aikani sen varmistamiseen, että maailman ihmiset tuottaisivat minulle mahdollisimman suuren viihdytyksen. Rekonstruoisin joitain antiikin Kreikan aikaisia taisteluja ihan vain siksi, että ne vaikuttavat suunnattoman hienoilta, kun niistä lukee Wikipediasta. Olisin varmasti hyvin paska jumala.

Millaisia sankareita Johanin universumissa olisi?

Olen monesti pohtinut valloittamisen konseptia. Koen edelleen, että ”valloittaminen” käsitteenä kiihottaa minua. Valloittamisen voisi sukupuolittaa puhtaasti maskuliiniseksi, mutta minä en tee niin. Valloittamiseen sisältyy jopa humoristisen hauska ajatus siitä, että joku ihminen menee ja valloittaa jotain – oli se sitten kukkula tai sosiaalinen ympäristö. Hän vain menee ja valloittaa sen. Harva hahmo historiassa on ollut yhtä suuri valloittaja kuin Aleksanteri Suuri, joka valloitti ja valloitti niin kauan, ettei enää ollut mitään valloitettavaa. Aleksanteri Suuri inspiroi minua suuresti.

Oletko kokeillut roolipelejä?

En ole teini-ikäisenä tapahtunutta kuuden päivän World of Warcraft –kokeilua lukuun ottamatta koskaan kokeillut minkäänlaisia roolipelejä. En ole koskaan nähnyt roolipelien mielekkyyttä, enkä varmaan tule näkemäänkään. Tähän ei liity mitään normatiivista.

Pohdin tätä lähinnä pelinjohtamisen ja jumaluuden yhteyttä, sekä sankaruuden käsitettä.

Ihminen voi tietysti nähdä jotain roolipelin kaltaista omassa arkielämässään. Tietyssä mielessä se voi muodostua huomattavasti tyydyttävämmäksi kuin roolipeliksi rajattu ja eksplikoitu konteksti. Jos ihminen harrastaa ”roolipelejä” jokapäiväisissä tapaamisissaan, se voi osoittautua suunnattoman kiintoisaksi.

Mikä on suosikkihetkesi Anton LaVeyn kirjallisessa tuotannossa?

Kenen?

Anton LaVeyn.

En ole koskaan lukenut.

Elämästä

Mitkä ovat suosikkikirjasi, -elokuvasi ja -levysi?

Dostojevskin Idiootti, Nietzschen Näin puhui Zarathustra, Kierkegaardin Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus. On erikoista, että mainitsen vain eksistentialismiin nojaavaa kamaa, mutta en aio mainita tässä mitään Quinea.

Tarkovskyn Stalker, joka mielettömässä yksinkertaisuudessaan sehän on elokuvana käsittämättömän tylsä, jos sitä ajattelee konkreettisesti. Shotin keskivertopituus on yli minuutti, eikä siellä tehdä muuta kuin sählätään pusikossa kolme tuntia. Se on suunnattoman kiehtova elokuva, enkä lähde esittämään siitä mitään pseudointellektuaalista analyysiä. Äärimmäisen hienoja elokuva ovat lisäksi American Psycho, jota pidin samannimistä kirjaa parempana, sekä Kubrickin Spartacus, joka on helvetin hieno pätkä, vaikkakaan ei mitenkään älyllisesti stimuloiva.

Diggailen todella paljon Shoegazea, ja sitä brittiläistä 90-luvun melankoliaa, joka siinä korostuu. MBV:n Lovelesson sydäntäni lähellä. Tietysti Nick Caven tuotanto on minulle todella tärkeää. Lisäksi pidän Smithtsistä. Tämä on ehkä aika tylsä lista.

Millainen on Johanin keskivertopäivä?

Herään vähän yhdentoista jälkeen ja menen mutustellen suihkuun, jossa vietän noin neljäkymmentäviisi minuuttia. Sitten menen vessaan kuivaten tuuheaa hiuspehkoani, jossa vietän kosmeettisissa ja hiustenhoidollisissa toimenpiteissä puolesta tunnista tuntiin. Kävelen edelleen alasti ympäri kämppää ja valitsen päivän vaatteet.

Sitten lähden niille muutamille luennoille, joita minulla viikon mittaan on, jonka jälkeen olen loppuosan päivästä Aleksandriassa. Illalla menen Kallioon jonkun kanssa.

Maailma ei tietenkään ole esillä, vaan ajassa ja paikassa aina käsillä. Seuraavaksi pyytäisin sinua reagoimaan nopeasti lausumalla ääneen ensimmäisen välittömän assosiaation kymmeneen käsitteeseen, jotka nyt kuulet.

Jumala.

Parrakas.

Dilemma.

Koira.

Jeesus.

Vähän vähemmän parrakas.

Heidegger.

Läski.

Feminismi.

Yliammuttua.

Logiikka.

Kovaa.

Kokoomus.

Sininen.

Vittu.

Suoli.

Voima.

Hauis.

Jaloviina.

Kolmen tähden.

Heräät Slavoj Zizekin ja Judith Butlerin välistä. Mitä on tapahtunut?

Olen varmasti mennyt sanomaan Slavoj Zizekille, että siivoaa ne vitun leivänmurut jo parrastaan. Tämän se on jostain syystä tulkinnut pokausyritykseksi. Koska olen ollut niin humalassa, ei tämä tulkinta ole edes haitannut minua. Koska Slavoj Zizek saa aivan kaikki mimmit, se on jostain syystä saanut myös Judith Butlerin ja me olemme harrastaneet yhdessä ”kimppakivaa”. Lähden, pysähdyn Itäkeskuksessa kebabravintolassa, itken tunnin, ja menen kotiini nukkumaan.

Olen aivan varma, ettei Zizek haluaisi Butleria enempää kuin Butler Zizekkiä.

Zizek ottaisi sen haasteena.

Niin. Onhan lisäksi niin, että sukupuoliset suuntautumiset ovat Butleria lainatakseni performatiiveja”.

Niin. Lisäksi ne ovat performansseja!

Lopuksi sinulla mahdollisuus lähettää terveisesi sekä ystäville että vihamiehille. Sana on vapaa.

Minulla ei ole mitään sanottavaa yhtään kellekään. Koittakaa edelleen kestää elämäänne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.